Avoin keskustelutilaisuus pidettiin 2.12. klo 18-20 Paasitornissa. Helsingin sd-Killan ja Ypsyn yhteisesti järjestämässä keskustelussa pureuduttiin ajankohtaiseen aiheeseen valtion ja kansanvallan kanavista ja rajoista. Läsnä oli 31 henkeä. Tilaisuuden aloitti dosentti Johanna Rainio-Niemi alustuksellaan, jonka jälkeen panelistit dosentti Mikko Majander ja valtiot.tri Pekka Perttula pohtivat valtion vallan rajoja. Keskustelua ohjasi Killan puheenjohtaja Jussi Vauhkonen. YPSY:n pj Eila Nevalainen laati raportin, joka löytyy alta.
Johanna Rainio-Niemi on Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti, joka on tutkinut mm. korporatismiin ja konsensukseen perustuvia poliittisia kulttuureita. Rainio-Niemi on julkaissut myös tutkimuksia yhteiskuntapolitiikasta, komitealaitoksesta ja ideologisesta kylmästä sodasta.
Mikko Majander on Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti ja Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja. Majanderin erikoisaloja ovat kylmän sodan, vasemmiston ja työväenliikkeen historia. Tutkimustöiden ohessa hän harrastaa Eurooppaa sekä kulttuurin eri muotoja ja politiikkaa risteyttävää esseistiikkaa.
Pekka Perttula on toiminut Keskustan puoluesihteerinä ja Suomenmaan päätoimittajana. Hänen V.J. Sukselaista käsitelleen väitöskirjansa yhtenä teemana oli valtion talous- ja yhteiskuntapoliittinen rooli.
Johanna Rainio-Niemi lähestyi aihetta konsensus -tutkijana. Yleinen keskustelu konsensuksesta on käsitteellisesti melkoista sekamelskaa, jonka voi karkeasti jakaa kahteen linjaa: puhutaan konsensuksesta 1) poliittis-kulttuurisena konsensuksena 2) tulopoliittisena konsensuksena.
Rainio tarkasteli konsensusta kolmen osittain päällekkäisen käsitteen kautta asettaen kunkin myös historialliseen perspektiiviin: yhteiskunta, valtio ja demokratian kanavat.
Yhteiskunta vai valtio – lyhyt käsitehistoria
Valtiopainotteinen linja:
-Hegelistä lähtevä näkemys jonka mukaan kansakunta kehittää valtion luomaan mahdollisuuksia
– klassinen liberalismi: valtiolle määritellään (vain) tietynlaiset tehtävät. Tämän näkemyksen tuotoksena on kehittynyt ajatus yövartijavaltiosta
Yhteiskuntakeskeinen linja: Marx ja hänen seuraajansa
– valtio ei voi olla neutraali eikä intressiriitojen yläpuolella, vaan valtio tulee osaksi yhteiskuntaluokkien ja etupiirien kokonaisuutta
– valtio toimii kansainvälisessä tilassa yhteistyössä muiden valtioiden kanssa
– valtio suhteessa jäseniinsä
Weberiläinen malli: valtio hallintokoneistona, jolloin valtio voi olla erillään taloudellisista luokkaeduista ja yhteiskunnallisten etujärjestöjen keskinäisestä kamppailusta. Lähinnä tästä näkemyksestä on kysymys ”haastetun valtion” tematiikassa ja keskustelussa julkisen vallan anatomiasta.
Demokratian kanavat
Yhtäältä parlamentaaris-alueellisesti järjestynyt demokratian kanava (viitetutkija Stein Rokkan) , toisaalta korporatistis-funktionaaliset eli korporatistis-työnjaolliset kanavat, joiden juuret ovat itse asiassa jo keskiajan killoissa.
Molemmat kanavat ovat siten olleet ”aina” olemassa ja niiden välillä on aina ollut myös ristiriita.
Korporatistis-funktionaalisessa vaikutuskanavassa on pyrkimys pariteettiin, se on resurssien vaihtoon perustuva järjestelmä, jossa tapana on hakea tasapainoa funktionaalisten ryhmien välille. (EXIT eli poistuminen neuvotteluista on tässä järjestelmässä aina ollut vahva keino.)
Valtio on väistämättä kiedottu samaan verkkoon, koska se takaa laillisuuden ja sen, ettei demokratia käänny pelkästään enemmistön ylivallaksi. Yhtäältä valtion on otettava etäisyyttä (apart from), toisaalta oltava osallisena (part to), sillä tarvitaan taho, jolla on riittävät resurssit ja voima suitsia enemmistön tyrannia.
Demokratia-käsitteessä hyvin syvällä on myös antitotalitarismin ajatus etenkin toisen maailmansodan jälkeen. Demokratian rajojen tarkoituksena on estää demokratian sisältä nouseva itsetuho. Tätä on laillisuusperiaatteen vaaliminen sekä demokratiajärjestelmiin luodut checks and balances -rakennelmat.
1950-luvulla Suomessa valtio oli osa korporatistis-funktionaalista neuvottelujärjestelmää, mikä itse asiassa toi epävakautta poliittisen järjestelmään: kun etujärjestöjen neuvottelut kaatuivat, kaatui myös neuvotteluihin syvälle uppoutunut hallitus.
Vähitellen valtion rooli muuttui, siitä tuli pikemminkin fasilitaattori kuin neuvottelujen osapuoli.
Sittemmin korporatistisen järjestelmän haastoivat neoliberalismi, globalisaatio ja ay-liikkeen vallan Isossa -Britanniassa purkanut thatcherismi.
Valtio on saanut samanaikaisesti enemmän merkitystä valtionhallintona, jolle poliittinen ohjaus tulee hallitukselta.
Jännite demokratian kanavien (parlamentaarinen ja korporatistis-funktionaalinen) välillä on olemassa. On syytä muistaa, että olkoon kyse kummasta kanavasta tahansa, demokratia on myös ylivallan suitsimista heikomman vähemmistön hyväksi.
Konsensus tarvitsee toteutuakseen myös käytännön, joka tukee sen syntymistä.
Kansallisesta konsensuksesta puhuminen ei ole enää perusteltua, jos sitä tuottavat käytännön mekanismit ovat poistuneet.
VTT Pekka Perttula toi keskusteluun poliittisen osallistumisen ja puoluejärjestelmän merkityksen. Hän esitteli poliittista perinnettä (Sukselainen, maalaisliitto) jossa valtion nähtiin edustavan yhteistä etua.
Jos konsensukseen johtavaa poliittista prosessia ei ole, niin ei ole konsensusta. Missä määrin tämä johtuu siitä, että neljän suurimman puolueen puheenjohtajista vain yksi tulee politiikan sisältä?
Dosentti Mikko Majander käsitteli mm. valtion interventionistista roolia. Monet yhteiskunnalliset uudistukset ovat tuottaneet myös ekspansiivista valtiota. Hän arvioi, että julkisen vallan on pohdittava niin palvelulupausta kuin resursseja. Yhteisymmärryksestä on hänen mielestään tullut jopa liian itsetarkoituksellista; keskustelu nimenomaan olisi tärkeätä. Hän nosti pohdittavaksi puoluetoiminnan merkityksen tätä nykyä.
Keskustelussa nousivat esiin mm seuraavat aiheet:
– parlamentaarisen perinteen vahvuus suomalaisessa sosialidemokratiassa
– näkökulmamuutoksia eri aikoina puhuttaessa joko (hyvinvointi)valtiosta tai (hyvinvointi)yhteiskunnasta
– ääriliikkeiden nousu ja demokratia
– polarisoivat ongelmat (kuten pakolaiskysymys) ja demokratia
– verotus valtion oikeutena ja maakuntahallintoa kehitettäessä
– valtion roolin muuttuminen ja tehtävien rajautuminen EUn kehittyessä