YPSY on yksi SDP:n Helsingin piirin suurimmista puolueosastoista. Sillä on perinteikkään historian lisäksi myös runsaasti jäsentoimintaa, jonka näkyvin muoto on jäsenille järjestettävät poliittiset keskustelutilaisuudet. YPSYssä todellakin puhutaan politiikkaa! Paasitornissa järjestettävät keskustelutilaisuudet ovat avoimia ja maksuttomia ja ilmoitamme niistä verkkosivuillamme ja Facebookissa.
YPSY – yhteiskunnallisen keskustelun ja vaikuttamisen foorumi
Yhteiskuntapoliittinen sos.dem. yhdistys oli syntyessään sosialidemokraattisten yhteiskuntatieteilijöiden puolueosasto. Osasto pyrkii olemaan uskollinen perinteelleen.
YPSY pyrkii laajaan yhteiskunnalliseen ja aatteelliseen keskusteluun. Tämän toteutumiseksi järjestetään paneelikeskusteluja ajankohtaisista asioista ja jäsentilaisuuksia, joissa kuullaan jäsenistön ääntä. Myös kulttuuri on osaston toiminnassa tärkeällä sijalla ja YPSY järjestääkin jäsenilleen retkiä yhteisesti ideoituihin kulttuurikohteisiin.
YPSY on yleisosasto, joka ei ole sidottu kaupunginosiin ja sen toimintaan on tervetullut mukaan kuka tahansa Helsingin piirin jäsen. Uusia jäseniä kaivataan ja tämä näkökulma pidetään mielessä, kun järjestetään tapahtumia ja tehdään yhteistyötä.
Lyhyt historiikki
1960-luvun alussa SDP juuri ennen joulua 1961 kokoontui Osuusliike Elannon ravintolassa Helsingin Kluuvikadulla pieni seurue.
Kokouksen koollekutsuja oli filosofian tohtori Mauno Koivisto. Hänen lisäkseen mukana olivat valtiotieteen tohtori Pentti Viita, psykometrikko Touko Markkanen, radiotoimittaja Olavi Viljanen, säästöpankinjohtaja Ivar Lofman (myöh. Ilmari Lavonsalo), tiedotuspäällikkö Jorma Aaltonen, kansanopistonjohtaja Väinö Liukkonen sekä yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Jussi Linnamo.
Perustamistilaisuudessa Mauno Koivisto esitti, että puolueeseen tarvittaisiin uusi perusosasto, joka loisi järjestäytyneet puitteet korkeatasoiselle yhteiskuntapoliittiselle keskustelulle ja toiminnalle. Tavoitteena oli koota yhteen yhteiskuntapolitiikasta kiinnostuneita sosialidemokraatteja. Yhdistyksen toiminnan tuli nojautua sosialidemokratian periaatteisiin, käytännön ongelmien tarkasteluun tieteenomaisessa hengessä sekä asialähtöiseen suhtautumiseen päivän poliittisiin kysymyksiin.
Kokouspaikalla oli omat poliittiset perinteensä. Samoissa tiloissa olivat vuosien mittaan kokoontuneet niin sosialidemokraatit Väinö Tannerista Paavo Lipposeen kuin kulttuuriradikaalit Tulenkantajista Kiilaan.
Joulukuun 21. päivänä 1961 kokous päätti yksimielisesti perustaa yhdistyksen, jonka nimeksi tuli Yhteiskuntapoliittinen sos.dem. yhdistys ry.
Puolueosaston perustamiseen vaadittiin kymmenen perustajajäsentä ja mukaan liittyivätkin myös Tellervo Koivisto ja ammattiyhdistysliikkeessä toiminut Jaakko Riikonen. Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Pentti Viita, varapuheenjohtajaksi Mauno Koivisto ja sihteeriksi Touko Markkanen.
Toiminta käynnistyy
Perustamistoimien ja yhdistyksen oman identiteetin määrittelyn jälkeen ensimmäinen varsinainen kuukausikokous pidettiin helmikuussa 1962. Alustajana oli kansanedustaja Olavi Lindblom, joka käsitteli ajankohtaista poliittista tilannetta erityisesti sosialidemokraattisen puolueen näkökulmasta.
Keskustelupöytäkirjan perusteella on mielenkiintoista havaita, ettei edellisen syksyn noottikriisiä tai presidentti Urho Kekkosen toisen presidenttikauden alkua käsitelty lainkaan. Sen sijaan keskustelua käytiin sosialidemokraattien vaikutusmahdollisuuksista ja tarpeesta selkeyttää puolueen poliittista linjaa sekä luoda edellytyksiä puolueyhtenäisyyden saavuttamiselle. Yhdistykselle oli tärkeää edistää puolueen yhtenäisyyttä ja poistaa esteitä, jotka vaikeuttivat sen aatteellista vahvistumista.
Aatteellisen keskustelun puolesta
Puolueosaston keskeisimmäksi toimintamuodoksi tuli korkeatasoisten keskustelutilaisuuksien järjestäminen. Alkuvuosien alustajina esiintyivät muun muassa Rafael Paasio, Pertti Lindfors, K.-A. Fagerholm, Kaarlo Pitsinki, Pentti Viita, R. H. Oittinen, Väinö Leskinen, Jussi Linnamo, Erkki Raatikainen, Arvo Salo, Touko Markkanen, Pekka Kuusi ja Mauno Koivisto.
Näiden perinteiden linjaa noudattaen on yhdistys nykypäivänäkin järjestänyt Mauno Koivisto -seminaareja, joiden puhujavieraat ovat täyttäneet salit kiinnostuneilla.
YPSY:n jäsenet yhteiskunnallisina vaikuttajina
Yhteiskuntapoliittista sos.dem. yhdistystä on Suomen Sosialidemokraattisessa puolueessa ja erityisesti Helsingin piirissä pidetty hieman poikkeuksellisena. Yksinkertaisin selittäjä tällaiselle näkemykselle on ollut monien puolueosaston jäsenten akateemisuus.
1960-luvun alussa ei ollut helppoa sovittaa samaan puolueeseen nuoria 1960-luvun alussa ei ollut helppoa sovittaa samaan puolueeseen nuoria, sosialidemokraattisesti ajattelevia maistereita ja tohtoreita sekä työväenliikkeen aiempia johtohahmoja, jotka olivat nousseet vaikuttajiksi käytännön työn kautta suutareina, räätäleinä ja kirjatyöntekijöinä. Puolueessa itseoppineisuutta arvostettiin korkealle, eikä korkeakoulutus vielä ollut itsestään selvä osa sosialidemokraattista toimintaa.
YPSY oli syntyessään sosialidemokraattisten yhteiskuntatieteilijöiden puolueosasto. Myöhemminkin se on pyrkinyt säilyttämään tämän perinteensä, hyvässä yhteistyössä muiden osastojen kanssa.
YPSY:n jäsenet ovat vaikuttaneet vuosien mittaan puolueen politiikkaan monella tasolla: maan hallituksessa, eduskunnassa, kaupunginvaltuustoissa, puoluetoimikunnassa, puolueen asiantuntijaelimissä ja esimerkiksi Suomen pankin johdossa.
Yhdistyksen merkittävimpiin jäseniin kuulunut Pekka Kuusi julkaisi 1960-luvun alussa kansakunnalle ohjelman. Hänen teostaan 60-luvun sosiaalipolitiikka, käytettiin yliopistossa oppikirjana vielä 1970-luvulla.
Vuosien mittaan YPSYn jäsenistöstä on noussut kaksi tasavallan presidenttiä, useita ministereitä, kansanedustajia sekä lukuisia yhteiskunnallisia vaikuttajia.
Hyvinvointi-Suomen rakentamiseen Yhteiskuntapoliittinen sos.dem. yhdistys ei ole ollut vallan syytön.
Yhdistyksen 30-vuotisjuhlien yhteydessä julkaistiin juhlakirjanen, joka sisältää yhteiskuntapoliittisia kirjoituksia ja muisteluita yhdistyksen vaiheista. Kirjasen toimitti Maunu Harmo ja tämä artikkeli perustuu kyseiseen julkaisuun.