”Sosialidemokratian aateperintö ja arvomme tänään”

Periaateohjelman uudistaminen, keskustelu 27.1.2016. Raportti Iivo Salmi.
YPSY:n ym. osastojen yhteisen avoimen työryhmän  1. keskustelu, aiheena ”Sosialidemokratian aateperintö ja arvomme tänään”, alustajana Mikko Majander.
Alustuksessa ja keskustelussa esille tullutta:
Edellinen periaateohjelma on vuodelta 1999, mikä tarve on uudelle ohjelmalle? Onko haasteena laajentaa näköalaa globaaliksi liikkeeksi vai mieluummin asemoitua puolustamaan hyvinvointiyhteiskunnan saavutuksia ja etuja Suomessa? Onko arvot keksittävä uudelleen – vai onko kyse sosialidemokratian neuvottomuudesta ja selviytymiskamppailusta muuttuneissa olosuhteissa? Arvopohjaisen julistuksen sijasta tarve enemmän selvien aloitteiden määrittelylle, kuten aikanaan Forssan ohjelmassa.
Arvot:
1: Vapaus
Oikeisto on kaapannut vapauden, sitä ei mielletä sosialidemokratian arvoksi, vaikka vasemmisto on vapausliike, Hyvinvointivaltion tuomat edut yksilölle luetaan oikeiston hyväksi kun taas rajoitteet lasketaan sosialidemokratian viaksi. Vapaus on tuotava painokkaasti uudelleen sosialidemokratian sanomaan, hyvinvointivaltio palvelemaan yksilöä. Uusittavassa periaateohjelmassa olisi tarpeen käsitellä sekä yhteisöllisyys että vapaus henkilötasolla suhteessa perusvapauksiin / oikeuksiin. Tarve suhteuttaa yksilön vapaus määrittää ja päättää omasta elämästään yhteiskunnassa sekä poliittisten/ sosiaalisten rakenteiden merkitys vapauden turvaajana hyvinvointivaltiossa.
2: ”Veljeys”, solidaarisuus, yhteisvastuu
Solidaarisuus kollektiivinen arvo, riskien jakamista yhdessä, yhteisvastuu, myös vastuun kantamisen ja kyky ja halu. Kehen veljeys kohdistuu? – yli kansallisten rajojen, EU-taso, kehitysmaat. Maahanmuuttoon on oltava yhteisvastuullinen kanta.
3: Tasa-arvo, tasavertaisuus
Ei tarkoita tasapäistämistä, samanlaisen hyvän jakamista kaikille. Erilaiset kohtaavat samalla tasolla, keskinäisen kunnioituksen merkeissä. Puuttuvatko meiltä sanat, joilla kuvata toimintaa, joka vie kohti tätä arvoa? Tasa-arvo/tasavertaisuus ei voi olla saavutettu pysyvä olotila, vaan pikemminkin kyse on jatkuvasta kamppailusta mahdollisuuksien tasa-arvon puolesta muuttuvassa yhteiskunnassa kansainvälisesti ja kansallisella tasolla.
4: Oikeudenmukaisuus
Oikeuksien ja vastuun tasapaino, jatkuvan poliittisen kamppailun kohde, mutta myös sen väline. On voitava perustella, mitä oikeudenmukaisuus on; ei ole standardimittaa, jolla punnita.
5: Työ?
Onko työ arvo, vai paremminkin väline hyvän elämän saavuttamiseen? Työelämän muutos otettava vakavasti huomioon. Ay-liikkeelle arka asia, miten ottanut huomioon. Nyt eletään jälleen teollisen ja yhteiskunnallisen vallankumouksen aikaa. Esiin työntyvät uudet teknologiat ja innovaatiot muuttavat nopeasti valtasuhteita ja talouden sääntöjä globaalisti, ja poliittisen liikkeen on määriteltävä näiden syvällisten muutosten merkitys myös työsuhteiden kannalta.
Perustuloon on otettava kanta,, tilanne on liikkuva. Sen oltava käsittelyn ytimessä, kannatetaanko vai haetaanko muita vaihtoehtoja, perustelujen on oltava harkitut ja selvät, tästä sei saa tehdä poliittista loukkua, harkittava kuuluuko periaateohjelmaan.
Onko nimitys ”työväki” ja ”työväenluokka” enää ajanmukainen? Onko liikkeemme vain työväen liike – haluavatko ihmiset enää identiteetin tältä pohjalta, kun yhteiskunta on monimuotoistunut.
6: Turvallisuus?
Hankala, helposti väärin ymmärretty, puolustusasenteena, pysähtyneisyytenä ja muutosvastaisuutena. On oltava rohkeutta hakea uutta, oltava oma positiivinen visio.
7: Kestävä kehitys
Tieteellinen ja teknologinen kehitys on jo muuttanut maailmaa, ja tarjoaa uutta tietoa myös poliittisille liikkeille näkemyksillä, joista ei juuri ollut tietoa samalla tasolla aiemmin. Tulevaisuuteen suuntaavan sd-liikkeen on syytä tunnistaa kansainvälinen kehitys keke- ja ympäristöpoliittisella rintamalla myös arvopohjalla, ja asetettava omat tavoitteet.
Maailman ympäristötilanteen vuoksi väistämätön. Kestävän kehityksen kaikki osa-alueet, ympäristöllinen, taloudellinen ja sosiaalinen. Oikeudenmukaisuus tässäkin.
Yhteenvetona:
Uuden periaateohjelman on oltava luonteeltaan rohkea ja eteenpäin katsova, optimistinen. Pitää olla ”eteenpäin menon meininki”. Periaatejulistukset eivät riitä, on oltava kuva siitä, miten eteenpäin mennään, hyvänä esimerkkinä 8 kohdan ohjelma 1966. Suuri vahvuutemme on ollut pohjoismaisen hyvinvointivaltion toimeenpano. Siitä on huolehdittava, mutta ei saa leimautua vain mennen puolustajana. Vastustamalla emme ole vaaleissakaan menestyneet.
Muita kysymyksiä:
Talous
Voimassa olevassa ohjelmassa talous on käsitelty ohuesti ja vaatii uutta analyysiä ja otetta. Syytä käsitellä myös EU-integraatiota ja maailmantalouden globalisaatiota. Talous on perustavaa laatua oleva asia, johon periaateohjelmassa on paneuduttava. Mitä politiikkaa ajamme globalisoituneessa talousympäristössä? Miten suhtaudumme vallalla olevaan uusliberalismiin ja sen tuomiin vinosuuntauksiin, markkinoiden määräävä asema, työelämän rapautuminen, finanssialisoituminen jne? Lähdemmekö tietoisesti keynesiläiseen suuntaan? Tätä on syytä selvittää työryhmän jatkaessaan työtään.
Yhteiskunnan toimintojen järjestämispohja: Julkisen vallan toimesta vai yksityiseltä pohjalta? Kehitys on ehkä jo ajanut ohitsemme, kun jo varsinkin kunnallisella paljon toimintoja on ulkoistettu yksityisten tuotettavaksi. Missä on raja?