Pääjohtajan Erkki Liikasen johtaman korkean tason työryhmän raportti EU:n pankkisektorin rakenteiden uudistamiseksi on kohdannut kovaa kritiikkiä suurten pankkien taholta Suomessa ja ulkomailla. Tämä vaikuttaa kokonaistalouden kannalta katsottuna oudolta, kun pidetään mielessä lähihistorian aikana sääntelemättömien rahoitusmarkkinoiden ongelmista aiheutuneet talouslamat ja jättityöttömyys. Arvostelu on ymmärrettävissä vain suurten pankkien oman edun tavoittelun kannalta. (Erkki Liikasen haastattelu, 5.2.2013 HS)
Erkki Liikasen työryhmä on esittänyt useita toimenpiteitä pankkisektorin sääntelyn parantamiseksi. Tärkeimpänä on perinteisen talletuspankkitoiminnan erottaminen suuririskisestä arvopaperikaupasta siirtämällä se erilliseen oikeudelliseen yksikköön. Näin talletukset ja niitä turvaavat valtioiden takaukset eivät enää tukisi riskipitoista arvopaperikauppaa, kuten tähän asti on ollut asianlaita.
Työryhmä myös tukee sellaisten sijoittajavastuun sisältävien velkainstrumenttien käyttöä, joissa sijoittaja etukäteen tietää niiden heikomman aseman mahdollisessa selvitystilassa. Nämä velkapaperit olisi pidettävä pankkijärjestelmän ulkopuolella. Tämä vähentäisi riskinottoa, parantaisi läpinäkyvyyttä ja riskien hinnoittelua.
Työryhmän mielestä luottojen vähimmäispääomavaatimuksia arvioitaessa olisi otettava käyttöön entistä luotettavampia riskipainoja myös asunto – ja kiinteistölainoissa. Pankkien hallintoa tulisi myös vahvistaa näitten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Työryhmän raportti menee seuraavaksi komission käsittelyyn, jossa sitä varmaan myös arvostellaan finanssialan taholta talouskasvun heikentämisestä. Käsittääkseni sääntelyn vaikutus tulisi pahimmillaankin olemaan marginaalista verrattuna niihin jättiläismäisiin tappioihin, joita viime vuosien finanssikriisit ovat aiheuttaneet veronmaksajille Euroopassa. On siis toivottavaa, että Liikasen työryhmän raportti johtaa myönteisiin tuloksiin. Veronmaksajien sekä tavallisten tallettajien ja lainanottajien kannalta tätä rakenneuudistusta on pidettävä varsin merkittävänä ja kiireellisenä uudistuksena.
Yksittäisten pankkien olisi myös korjattava oma-aloitteisesti omia toimintatapojaan peruspankkitoiminnassa vaatimalla lainoista turvaavia vakuuksia, kuten aikoinaan suomalaisilta säästö- ja osuuspankeilta on vaadittu. Luotonannon kasvattaminen riskeistä huolimatta on turmion tie, niin kuin on nähty.
Pekka Koivusalo, valtiot. maisteri, Helsinki
Julkaistu Helsingin Sanomissa mielipidesivulla 11.2.2013